2.12.2003

Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Langh Shipin hakemus

Langh Ship kertoi Flinter Groningen B.V.:tä (jäljempänä myös Flinter) ja Wijnne & Barends’ Cargadoors- en Agentuurkantoren B.V.:tä (jäljempänä myös Wijnne) vastaan esittämässään hakemuksessa, että Flinter ja Wijnne olivat vuoden 2002 alusta aloittaneet teräksen kuljettamisen Torniosta Hollantiin. Langh Shipin mukaan Flinter ja Wijnne käyttivät aluksissaan Langh Shipille myönnettyä patenttia ja hyödyllisyysmallia, syyllistyen näin patentin ja hyödyllisyysmallioikeuden loukkaukseen. Langh Ship vaati, että Flinteriä ja Wijnneä kielletään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla loukkaamasta sen patenttia ja hyödyllisyysmallia.

Flinterin ja Wijnnen vastaukset

Flinter ja Wijnne kiistivät Langh Shipin hakemuksen ja vaativat, että se hylätään.

Käräjäoikeuden päätös 10.4.2002

Käräjäoikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n soveltaminen edellyttää säännöksessä mainittujen vaade- ja vaaraedellytysten täyttymistä.

Vaade-edellytyksellä tarkoitettiin, että hakijalla tuli olla vastapuolta vastaan kannekelpoinen oikeus tai muu vaade, joka voitiin vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla.

Käräjäoikeus totesi vastaajien väittäneen, että hakijan patentti oli kumottavissa sillä perusteella, ettei se täyttänyt patenttilain 2 §:n mukaista uutuus- ja keksinnöllisyysvaatimusta. Lisäksi myös hakijan hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröinti oli hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 21 §:n mukaisesti julistettavissa mitättömäksi.

Sanotulta osin käräjäoikeus lausui, että Langh Shipillä oli voimassa olevan patentin ja hyödyllisyysmallin rekisteröinnin tuottaman yksinoikeuden nojalla oikeus, jota koskeva myöhempi pääasiaprosessi saattoi patenttilain ja hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain säännösten nojalla päätyä ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun ratkaisuun. Langh Shipillä oli siten vastapuolia vastaan kannekelpoinen oikeus, joka voitiin vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla.

Vastaajien mukaan Langh Ship ei ollut esittänyt myöskään mitään näyttöä siitä, että Flinter ja Wijnne olisivat käyttäneet aluksissaan Langh Shipin patenttia tai hyödyllisyysmallia loukkaavaa ratkaisua.

Kyseiseltä osin käräjäoikeus totesi, että kysymys siitä, vastasiko vastaajien käyttämä välikansiratkaisu hakijan patentilla ja hyödyllisyysmallioikeudella suojattua välikansirakennetta, tuli ratkaistavaksi pääasian yhteydessä. Turvaamistoimiasian yhteydessä oli ainoastaan arvioitava se seikka, oliko hakija saattanut turvaamistoimikelpoisen oikeutensa olemassaolon riittävän todennäköiseksi, jotta turvaamistoimi voitiin myöntää.

Hakijan vaatiman turvaamistoimen sisältönä oli kielto loukata sen patenttia ja hyödyllisyysmallia. Mikäli vaadittu turvaamistoimi myönnettäisiin, hakijayhtiö saisi jo etukäteen, ennen oikeudenkäyntiä ja tuomiota, oikeuden nauttia täysimääräisesti kyseistä oikeutta (niin sanottu etukäteisnautinta).

Käräjäoikeus totesi, että oikeuskäytännössä näyttökynnyksen tason oli mainitun kaltaisissa tapauksissa katsottu olevan erilainen kuin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 ja 2 §:n tapauksissa, joissa Korkein oikeus oli saamistakavarikkoa koskevissa ratkaisuissa KKO 1994:132 ja 1994:133 katsonut, että näyttökynnys ylittyi, jos saamista ei voitu pitää esitetyn näytön valossa selvästi perusteettomana. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n soveltamiseen liittyneissä etukäteisnautinnan tilanteessa oli katsottu, että hakijan oikeuden todennäköisyydelle oli asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset (KKO 1998:143 ja 2000:94).

Todennäköisyysnäytön arvioinnin lähtökohdaksi käräjäoikeus otti sen, että hakijalla oli voimassa oleva patentti ja rekisteröity hyödyllisyysmallioikeus. Ottaen huomioon, mitä asiassa oli puolin ja toisin esitetty, käräjäoikeus katsoi hakijan patentin ja hyödyllisyysmallioikeuden haltijana tehneen oikeutensa olemassaolon sinänsä todennäköiseksi.

Käräjäoikeuden mukaan harkittaessa, voitiinko turvaamistoimi myöntää hakijan vaatimuksen mukaisesti oli tarkasteltava, paitsi todennäköisyyden astetta, myös muita seikkoja kuten sitä, muuttaisiko turvaamistoimi vallitsevia oloja niin, että sen johdosta vastaajien mahdollinen myöhempi pääasiavoitto tulisi olennaiselta osaltaan menettämään merkityksensä. Tältä osin käräjäoikeus katsoi, ettei pääasiassa annettava vastaajille myönteinen ratkaisu turvaamistoimen johdosta menettäisi pääasiallista merkitystään.

Käräjäoikeuden mukaan turvaamistoimenpiteen myöntäminen ei myöskään merkinnyt sellaista vastapuolten kannalta peruutta- matonta olosuhteiden muutosta, joka ei olisi korjattavissa. Mahdollisesti aiheettomaksi osoittautuvasta turvaamistoimesta vastapuolille aiheutuva haitta ja vahinko oli määriteltävissä ja se oli korvattavissa rahallisesti. Tämän vastapuolelle mahdollisesti syntyvän vahingon korvaamisen vakuudeksi hakijan oli ennen turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanoa asetettava ulosottomiehelle asianmukainen vakuus.

Sanotuilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että hakija oli, huolimatta siitä mitä vastaajat olivat asiassa esittäneet, tehnyt väittämänsä turvaamistoimikelpoisen oikeuden siinä määrin todennäköiseksi, että hakijan vaatiman turvaamistoimen vaade-edellytys täyttyi.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaan turvaamistoimi voitiin myöntää vain, jos edellä mainitun lisäksi oli olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotain tai jollakin muulla tavoin esti tai heikensi hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähensi sen arvoa tai merkitystä.

Jotta kyseinen vaaraedellytys täyttyi, vastapuolen suhtautumisen tuli olla oikeudenvastaista eli vastapuolella ei ollut lakiin, asetukseen, viranomaispäätökseen tai -määräykseen tai alan tapaan taikka pätevään sopimukseen tms. perustuvaa oikeutta suhtautumiseensa.

Käräjäoikeus totesi, että vastaajat olivat vedonneet patenttilain 5 §:n säännökseen, jonka mukaan keksintöä voitiin patentin estämättä käyttää hyväksi ulkomaisessa aluksessa aluksen tarpeisiin kun se tilapäisesti, säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tuli Suomeen. Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 4 §:n mukaan patenttilain 5 §:n säännös koski soveltuvin osin myös hyödyllisyysmallioikeudesta annetussa laissa tarkoitettua keksintöä. Siten vastaajien mukaan siinäkin tapauksessa, että niiden käyttämien välikansiratkaisujen katsottaisiin olevan Langh Shipin patentin ja hyödyllisyysmallin mukaisia, heillä oli oikeus käyttää patenttia ja hyödyllisyysmallia aluksissaan eikä suomalaisen patentin tai hyödyllisyysmallin loukkausta ollut tapahtunut, joten oli ilmeistä, ettei turvaamistoimelle voinut olla perusteita.

Käräjäoikeus lausui patenttilain 5 §:n säännöksen olevan poikkeus pääsääntönä olevasta myönnetyn patentin ja rekisteröidyn hyödyllisyysmallin tuottamasta yksinoikeudesta. Hakija oli tehnyt sanotun, hakemuksen perusteena olevan oikeutensa todennäköiseksi. Vastaajien väitteen mahdollinen menestyminen edellytti sellaista patenttilain 5 §:n soveltamista koskevaa yksityiskohtaista juridista ja muuta selvitystä, jonka esittäminen ja tutkiminen summaarisessa turvaamistoimimenettelyssä ei voinut tulla kysymykseen. Tämän vuoksi vastaajien väittämä oikeus ei ollut ratkaistavissa turvaamistoimiasian yhteydessä eivätkä vastaajat siten vetoamalla patenttilain 5 §:n poikkeussäännökseen tai muullakaan perusteella olleet tehneet väittämäänsä oikeutta niin ilmeiseksi, että turvaamistoimen myöntäminen tällä perusteella estyi.

Käräjäoikeus katsoi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun vastaajien menettelyn seurauksena oleva haitanvaara oli alkanut, se oli osittain toteutunut ja se oli vielä uhkaamassa. Käräjäoikeus katsoi edelleen sanotun vastaajien menettelyn estävän tai heikentävän hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentävän sen arvoa tai merkitystä. Turvaamistoimenpiteen yleisten edellytysten voitiin siten katsoa täyttyvän.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että päättäessään turvaamistoimen antamisesta tuomioistuimen tuli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan lisäksi tapauskohtaisesti kiinnittää huomiota siihen, ettei vastapuolelle turvattavaan etuuteen nähden aiheutunut kohtuutonta haittaa. Tässä intressivertailussa huomiota tuli kiinnittää asianosaisten varallisuus- ja muihin yksilöllisiin olosuhteisiin sekä turvaamistoimen toteutuksesta vastaajille aiheutuvan haitan laatuun, laajuuteen ja kestoon.

Sekä hakija että vastaajat olivat yhtiöitä. Yhtiöiden varal- lisuusasemasta ei ollut esitetty selvitystä. Enemmän selvityksen puuttuessa osapuolina olevien yhtiöiden kantokykyä voitiin siten lähtökohtaisesti pitää keskenään yhtä suurina. Vastaajille sittemmin ehkä aiheettomaksi osoittautuvan turvaamistoimen aiheuttaman menetyksen, haitan tai vahingon ei voitu arvioida olevan peruuttamatonta. Tässä tapauksessa mahdollisesti aiheettomaksi osoittautuvasta turvaamistoimesta vastapuolille aiheutuva haitta ja vahinko oli määriteltävissä ja se oli korvattavissa rahallisesti ja kompensoitavissa hakijavakuudella.

Suhteutettaessa tätä vastaajille turvaamistoimesta aiheutuvaa haittaa hakijan etuuteen, käräjäoikeus otti huomioon, että hakijan tässä asiassa todennäköiseksi saattama oikeus perustui tällä hetkellä voimassa olevaan hakijalle myönnettyyn patenttiin ja hyödyllisyysmallin rekisteröintiin. Käräjäoikeuden mukaan hakija oli kertomansa mukaan myös informoinut vastaajia jo tarjouskilpailuvaiheessa patenttihakemuksistaan ja sittemmin Suomessa myönnetyistä patentista ja hyödyllisyysmallista, mitä seikkaa vastaajat eivät olleet kiistäneet. Tämän lisäksi merkitystä oli sillä, että hakijan oli ennen turvaamistoimen täytäntöönpanoa asetettava ulosottomiehelle asianmukainen vakuus vastapuolelle aiheettomasta turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutuneesta vahingosta ja asiassa aiheutuneista kuluista, jotka hakija oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n nojalla velvollinen korvaamaan.

Käräjäoikeus totesi lisäksi, että mikäli turvaamistointa ei myönnetty, hakijalle pääasian yhteydessä mahdollisesti tuomittava vahingonkorvaus antoi hakijalle suojaa vasta jälkikäteen. Hakijalla ei pääasiaprosessin aikana ollut turvanaan vastaajien asettamaa vakuutta.

Käräjäoikeus otti vielä huomioon, että turvaamistoimi ei saanut sitovaa vaikutusta ja että se oli tuomioistuimen tai ulosottomiehen toimesta milloin tahansa peruutettavissa. Sanotun perusteella käräjäoikeus katsoi, ettei vastapuolille hakijan turvattavaan etuuteen nähden aiheutunut kohtuutonta haittaa.

Edellä mainitun perusteella käräjäoikeus kielsi Flinteriä ja Wijnneä loukkaamasta Langh Shipin suomalaista rekisteröityä patenttia nro 107903 ja hyödyllisyysmallia nro 5127.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johanna Kärävä.

Helsingin hovioikeuden päätös 28.11.2002

Flinter ja Wijnne valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi Langh Shipin turvaamistointa pyytäessään väittäneen, että Flinter ja Wijnne kuljettaessaan laivoillaan terästä Torniosta Hollantiin käyttivät aluksissaan Langh Shipille myönnettyä patenttia ja hyödyllisyysmallia, jolloin ne syyllistyivät patentin ja hyödyllisyysmallin loukkaukseen. Flinter ja Wijnne olivat käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kiistäneet, että niiden teräksen kuljetuksessa käyttämät laivat loukkasivat rakenteeltaan Langh Shipille myönnettyä patenttia ja hyödyllisyysmallia. Lisäksi Flinter ja Wijnne olivat vedonneet patenttilain 5 §:n ja hyödyllisyysmallilain 4 §:n säännöksiin ja katsoneet, että siinäkin tapauksessa, että laivoissa käytetyn rakenteen katsottaisiin loukkaavan Langh Shipin patenttia ja hyödyllisyysmallia, kysymyksessä ei ollut ollut Langh Shipin väittämä patentin eikä hyödyllisyysmallin loukkaus. Näin siksi, että patenttilain ja hyödyllisyysmallilain mainittujen säännösten nojalla keksintöä voitiin patentin tai hyödyllisyysmallioikeuden estämättä käyttää ulkomaisessa aluksessa aluksen tarpeisiin, kun alus tilapäisesti, säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tuli Suomeen. Flinter ja Wijnne olivat myös väittäneet, että myönnetystä turvaamistoimesta aiheutui niille kohtuutonta haittaa.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hakijan tuli saattaa todennäköiseksi, että sillä oli vastapuoltaan kohtaan vaatimansa oikeus. Langh Shipin turvaamistoimivaatimukseen suostuminen merkitsisi, että yhtiö saisi oikeudenkäynnin ajaksi sen oikeuden, jota se vaati kanteellaan käräjäoikeudessa vireillä olevassa pääasiassa. Oikeuskäytännöstä (KKO 1998:143 ja 2000:94) voitiin päätellä, että turvaamistoimen myöntämistä tällaisessa tilanteessa harkittaessa oli hakijan oikeuden todennäköisyydelle asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa. Turvaamistoimiasia oli kuitenkin summaarista menettelyä eikä siinä voitu ratkaista, loukkasiko Flinterin ja Wijnnen menettely Langh Shipin väittämällä tavalla yhtiön patenttia ja hyödyllisyysmallia tai antoivatko patenttilain 5 § ja hyödyllisyysmallilain 4 § Flinterille ja Wijnnelle oikeuden käyttää Langh Shipille myönnettyä patenttia ja hyödyllisyysmallia. Tutkittavana oli ainoastaan, oliko turvaamistoimen myöntämiselle oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaiset edellytykset.

Lähtökohtaisesti turvaamistoimiasian ratkaisu perustui myös väitetyn patentin ja hyödyllisyysmallin loukkauksen osalta summaariseen tutkintaan. Arvioitaessa voitiinko etukäteisnautintaan johtavassa tilanteessa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla myöntää turvaamistoimi, hakijan vaateen todennäköisyyden aste ei ollut kuitenkaan ainoa arviointikriteeri. Merkitystä oli annettava myös vaateen laadulle. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa rekisteröityyn patenttiin ja hyödyllisyysmalliin perustuvaa turvaamistoimivaatimusta vastaan patenttilain 5 §:n ja hyödyllisyysmallilain 4 §:n nojalla esitetyistä väitteistä seurasi, että Langh Shipin sanottuihin patenttiin ja hyödyllisyysmalliin perustuva oikeus ja siihen liittyvä vaatimus muuttuivat oikeudellisesti epäselviksi. Langh Shipin hakemuksessa vaaditun turvaamistoimen myöntäminen saattoi lisäksi johtaa siihen, että Flinterin ja Wijnnen teräskuljetukset yhtiöiden valituksissa väittämällä tavalla keskeytyisivät, kunnes pääasia oli ratkaistu. Tästä voisi aiheutua yhtiöille huomattavaa vahinkoa sekä huomattava korvausvelvollisuus sopimuskumppaniinsa nähden. Kuljetussopimuksen purkaminen voisi johtaa Flinterin ja Wijnnen kannalta peruuttamattomaan olosuhteiden muutokseen, joka olisi hyvin vaikeasti korjattavissa tai korvattavissa Langh Shipin mahdollisesti hävitessä pääasian. Toisaalta oli epäselvää, aiheutuiko turvaamistoimen myöntämisestä Langh Shipille mitään välitöntä taloudellista hyötyä.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että Langh Ship ei ollut riittävällä todennäköisyydellä osoittanut, että yhtiöllä oli erityisesti patenttilain 5 §:n ja hyödyllisyysmallilain 4 §:n keksinnön käyttämisen sallivat säännökset huomioon ottaen Flinteriä ja Wijnneä vastaan patenttiin ja hyödyllisyysmalliin perustuva oikeus, joka voitiin patentinloukkauskanteen johdosta vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla, ja että oli olemassa vaara, että Flinter ja Wijnne kysymyksessä olevilla laivakuljetuksillaan oikeudenvastaisesti estivät Langh Shipin oikeuksien toteutumista tai olennaisesti heikensivät oikeuksien arvoa tai merkitystä. Edellytyksiä turvaamistoimen myöntämiselle ei näin ollen ollut.

Mainitun perusteella hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi Langh Shipin turvaamistoimihakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kristiina Martimo, Antti Kuningas ja Matti Rintala. Esittelijä Kalevi Passila (mietintö).

Viskaali Passila lausui mietintönään, että Langh Shipille oli 31.10.2001 rekisteröity suomalainen patentti nro 107903 ja hyödyllisyysmalli nro 5127, joiden immateriaalioikeudellisten oikeuksien ennakkoturvaamiseksi Langh Ship oli vaatinut turvaamistoimenpidettä Wijnneä ja Flinteriä vastaan. Patenttilain 57 §:n 1 momentin mukaan jos joku loukkasi patentin yksinoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Vastaavantyyppinen säännös oli hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 36 §:ssä. Wijnne ja Flinter olivat vedonneet patenttilain 5 §:n ja hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 4 §:n säännöksiin ja katsoneet, että kysymyksessä ei ollut ollut Langh Shipin väittämä patentin eikä hyödyllisyysmallin loukkaus, vaikka laivoissa käytettiin Langh Shipin patenttia ja hyödyllisyysmallia. Turvaamistoimiasia oli kuitenkin summaarista menettelyä eikä siinä voitu ratkaista, loukkasiko Flinterin ja Wijnnen menettely Langh Shipin väittämällä tavalla yhtiön patenttia ja hyödyllisyysmallia tai antoivatko patenttilain 5 § ja hyödyllisyysmallilain 4 § Flinterille ja Wijnnelle oikeuden käyttää Langh Shipille myönnettyä patenttia ja hyödyllisyysmallia. Tutkittavana oli ainoastaan, oliko turvaamistoimen myöntämiselle oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaiset edellytykset.

Langh Shipillä oli lakiin perustuva yksioikeus patentin ja hyödyllisyysmallin ammattimaiseen hyödyntämiseen, jolloin sen vaade-edellystä ei voitu pitää oikeudellisesti komplisoituna.

Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla oli katsottava selvitetyksi, että Langh Shipin hakemalle turvaamistoimen myöntämiselle oli olemassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaiset edellytykset, jolloin estettä turvaamistoimen myöntämiselle ei ollut.

Kyseisillä sekä muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla viskaali Passila esitti, että aihetta käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ollut.

Perustelut

Hakemuksessa tarkoitetun vaatimuksen turvaamisesta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla

Turvaamistoimista säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Luvun 1 ja 2 § koskevat takavarikkoa, jolla voidaan turvata hakijan saaminen taikka vastapuolen hallussa oleva esine tai muu tietty omaisuus. Saman luvun 3 §:n mukainen turvaamistoimi (niin sanottu yleisluontoinen turvaamistoimi) voidaan pykälän 1 momentin mukaan myöntää, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavalla estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä.

Langh Ship on vaatinut, että Flinteriä ja Wijnneä kielletään loukkaamasta sille Suomessa rekisteröityä patenttia ja hyödyllisyysmallia. Patenttilain 57 §:n 1 momentin mukaan jos joku loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Vastaavasti hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 36 §:n mukaan jos joku loukkaa hyödyllisyysmallioikeuden tuottamaa yksinoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Langh Shipin vaatimuksessa on siten kysymys sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta oikeudesta, jonka turvaamiseksi voidaan sinänsä myöntää säännöksessä tarkoitettu turvaamistoimi.

Turvaamistoimen myöntämisen edellytykset

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hakijan tulee saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuoltaan kohtaan vaatimansa oikeus (niin sanottu vaade-edellytys). Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1994:132 ja 1994:133 on vahingonkorvaussaamista turvaavan takavarikon osalta katsottu saamisen yksilöimisen ohella riittäväksi, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voitu pitää selvästi perusteettomana. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun niin sanotun yleisluontoisen turvaamistoimen myöntämistä koskeneissa ratkaisuissa KKO 1998:143 ja 2000:94 on sen sijaan katsottu, että milloin turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi sitä, että hakija saisi jo oikeudenkäynnin ajan nauttia täysimääräisesti sitä oikeutta, jota hän kanteellaan vaatii (niin sanottu etukäteisnautinta), turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa hakijan oikeuden todennäköisyydelle on asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa.

Se, että turvaamistoimen myöntämiselle etukäteisnautintatilanteissa asetetaan muihin turvaamistoimiin nähden suuremmat vaatimukset, on perusteltua, kun otetaan huomioon, että koko turvaamistoimijärjestelmän lähtökohtana voidaan pitää sitä, että turvaamistoimella hakijalle annetaan ainakin toistaiseksi vähemmän kuin mihin niin sanottu päävaade oikeuttaa.

Hakemuksen perustaminen patentin nro 107903 loukkaukseen

Patentti- ja rekisterihallitus on Flinterin ja Wijnnen väitteen johdosta päätöksellään 27.3.2003 kumonnut Langh Shipin patentin nro 107903, koska sen itsenäisissä patenttivaatimuksissa määritellyt keksinnöt eivät täyttäneet patenttilain 2§:n edellytyksiä sen vuoksi, että ne eivät olleet uusia eivätkä myöskään eronneet olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.

Edellä mainittuun nähden Langh Ship ei ole saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että sillä olisi Flinteriä ja Wijnneä vastaan hakemuksessa kerrottu patenttiin perustuva oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla.

Hakemuksen perustaminen hyödyllisyysmallin nro 5127 loukkaukseen

Patentti- ja rekisterihallitus on 9.6.2003 tekemällään päätöksellä kumonnut Langh Shipin rekisteröidyn hyödyllisyysmallin nro 5127 osittain mutta pysyttänyt sen voimassa Langh Shipin toimittamien täsmennettyjen suojavaatimusten mukaisena.

Langh Ship on voimassa olevaansa hyödyllisyysmalliin vedoten väittänyt, että kuljettaessaan laivoillaan terästä Torniosta Hollantiin Flinter ja Wijnne käyttävät aluksissaan Langh Shipin hyödyllisyysmallin nro 5127 tarkoittamaa keksintöä, jolloin ne syyllistyvät hyödyllisyysmallioikeuden loukkaukseen.

Flinter ja Wijnne ovat Langh Shipin hakemuksen kiistämisen tueksi vedonneet ensiksikin siihen, että niiden teräksen kuljetuksessa käyttämät laivat eivät loukkaa rakenteeltaan Langh Shipin täsmennettyjen suojavaatimusten mukaisesti rekisteröityä hyödyllisyysmallia nro 5127. Toiseksi Flinter ja Wijnne ovat vedonneet siihen, että vaikka laivoissa käytettäisiin Langh Shipin hyödyllisyysmallin tarkoittamaa keksintöä, kysymyksessä ei ole Langh Shipin väittämä hyödyllisyysmallioikeuden loukkaus, koska hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 4 §:n nojalla keksintöä voidaan käyttää hyödyllisyysmallioikeuden estämättä ulkomaisessa aluksessa aluksen tarpeisiin, kun alus tilapäisesti, säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tulee Suomeen.

Turvaamistoimiasian käsittelyn summaarisuuden turvaaminen edellyttää, että vaade-edellytyksen täyttymistä harkittaessa ei kuulu tutkia, loukkaako Flinterin ja Wijnnen käyttämien laivojen rakenne hyödyllisyysmallioikeutta tai onko Flinterillä ja Wijnnellä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 4 §:n nojalla oikeus joka tapauksessa käyttää keksintöä, vaan nämä väitteet kuuluvat vasta pääasian yhteydessä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Kuitenkin jo Flinterin ja Wijnnen vetoamien seikkojen vuoksi Langh Shipin voimassaolevan hyödyllisyysmallioikeuden loukkaaminen on tullut niin epävarmaksi, ettei Langh Ship ole Korkeimman oikeuden harkinnan mukaan saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että sillä olisi Flinteriä ja Wijnneä vastaan voimassaolevaan hyödyllisyysmallioikeuteensa perustuva oikeus, joka voitaisiin vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla. Edellytyksiä turvaamistoimen myöntämiselle ei näin ollen ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Kitunen, Mikael Krogerus (eri mieltä), Gustav Bygglin ja Pertti Välimäki. Esittelijä Jussi Karttunen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Karttunen, jonka mietintö ratkaisun lopputuloksen osalta oli Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen, esitti ratkaisun perustelujen osalta seuraavan mietinnön:

Hakemus ja vastaukset

Langh Ship on vaatinut, että Flinteriä ja Wijnneä kielletään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla loukkaamasta sille Suomessa rekisteröityä patenttia nro 107903 ja hyödyllisyysmallia nro 5127. Langh Ship on turvaamistoimihakemuksensa perusteeksi esittänyt, että kuljettaessaan laivoillaan terästä Torniosta Hollantiin Flinter ja Wijnne käyttävät aluksissaan Langh Shipin patentin ja hyödyllisyysmallin tarkoittamaa keksintöä, jolloin ne syyllistyvät patentin ja hyödyllisyysmallioikeuden loukkaukseen.

Flinter ja Wijnne ovat kiistäneet Langh Shipin turvaamistoimihakemuksen ja vaatineet sen hylkäämistä. Flinter ja Wijnne ovat kiistäneet, että niiden teräksen kuljetuksessa käyttämät laivat loukkaisivat rakenteeltaan Langh Shipille rekisteröityä patenttia tai hyödyllisyysmallia. Lisäksi Flinter ja Wijnne ovat vedonneet patenttilain 5 §:n ja hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 4 §:n säännöksiin ja katsoneet, että vaikka laivoissa käytettäisiin Langh Shipin patentin tai hyödyllisyysmallin tarkoittamaa keksintöä, kysymyksessä ei ole Langh Shipin väittämä patentin eikä hyödyllisyysmallioikeuden loukkaus, koska mainittujen säännösten nojalla keksintöä voidaan patentin tai hyödyllisyysmallioikeuden estämättä käyttää ulkomaisessa aluksessa aluksen tarpeisiin, kun alus tilapäisesti, säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tulee Suomeen.

Hakemuksessa tarkoitetun vaatimuksen turvaamisesta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla

Turvaamistoimista säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Luvun 1 ja 2 §:t koskevat takavarikkoa, jolla voidaan turvata hakijan saaminen taikka vastapuolen hallussa oleva esine tai muu tietty omaisuus. Saman luvun 3 §:n mukainen turvaamistoimi (niin sanottu yleisluontoinen turvaamistoimi) voidaan pykälän 1 momentin mukaan myöntää, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavalla estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä.

Langh Ship on vaatinut, että Flinteriä ja Wijnneä kielletään loukkaamasta sille Suomessa rekisteröityä patenttia ja hyödyllisyysmallia. Patenttilain 57 §:n 1 momentin mukaan jos joku loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Vastaavasti hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 36 §:n mukaan jos joku loukkaa hyödyllisyysmallioikeuden tuottamaa yksinoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Langh Shipin vaatimuksessa on siten katsottava olevan kysymys sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta oikeudesta, jonka turvaamiseksi voidaan sinänsä myöntää säännöksessä tarkoitettu turvaamistoimi.

Turvaamistoimen myöntämisen edellytyksistä

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hakijan tulee saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuoltaan kohtaan vaatimansa oikeus (niin sanottu vaade-edellytys). Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1994:132 ja 1994:133 on vahingonkorvaussaamista turvaavan takavarikon osalta katsottu saamisen yksilöimisen ohella riittäväksi, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voitu pitää selvästi perusteettomana. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun turvaamistoimen myöntämistä koskeneissa ratkaisuissa KKO 1998:143 ja 2000:94 on sen sijaan katsottu, että milloin turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi sitä, että hakija saisi jo oikeudenkäynnin ajan nauttia täysimääräisesti sitä oikeutta, jota hän kanteellaan vaatii (niin sanottu etukäteisnautinta), turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa hakijan oikeuden todennäköisyydelle on tällaisessa tapauksessa asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa.

Langh Ship on edellä mainituin tavoin turvaamistoimihakemuksessaan esittänyt, että kuljettaessaan laivoillaan terästä Torniosta Hollantiin Flinter ja Wijnne käyttävät aluksissaan Langh Shipin patentin ja hyödyllisyysmallin tarkoittamaa keksintöä, jolloin ne syyllistyvät patentin ja hyödyllisyysmallioikeuden loukkaukseen, ja vaatinut sanotun perusteella, että Flinteriä ja Wijnneä kielletään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla loukkaamasta sille Suomessa rekisteröityä patenttia nro 107903 ja hyödyllisyysmallia nro 5127. Langh Shipin turvaamistoimihakemukseen suostuminen merkitsisi, että yhtiö pääsisi jo oikeudenkäynnin ajaksi, ennen pääasiaratkaisun antamista nauttimaan sitä oikeutta, jota se vaatii kanteellaan pääasiassa. Langh Shipin hakemuksessa on siten kysymys etukäteisnautintatilanteesta.

Se, että turvaamistoimen myöntämiselle etukäteisnautintatilanteissa asetetaan muihin turvaamistoimiin nähden suuremmat vaatimukset, on perusteltua, kun otetaan huomioon, että koko turvaamistoimijärjestelmän lähtökohtana voidaan pitää sitä, että turvaamistoimella hakijalle annetaan ainakin toistaiseksi vähemmän kuin mihin niin sanottu päävaade oikeuttaa.

Edellä mainitusta ei ole kuitenkaan katsottava seuraavan, että etukäteisnautintatilanteissa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaista vaade-edellytystä olisi välttämättä tulkittava toisin kuin muissa luvun 3 §:n soveltamistapauksissa tai luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettujen turvaamistoimien osalta. Päin vastoin voidaan esittää, että vaade-edellytyksen näyttökynnyksen osalta on käytetty aivan samanlaista ilmaisua niin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1, 2 kuin 3 §:ssäkin.

Sitä, että etukäteisnautintatilanteita koskevien suurempien vaatimusten asettaminen suoritetaan edellä mainittujen ratkaisujen KKO 1998:143 ja 2000:94 tavoin korottamalla oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta hakijan oikeuden todennäköisyydestä, voidaan pitää ongelmallisena myös turvaamistoimijärjestelmän peruslähtökohdista katsoen; turvaamistoimiasioissa kysymys on luonteeltaan summaarisesti ratkaistavista asioista, joiden yhteydessä ei ole tarkoitus ryhtyä ratkaisemaan itse pääasiaa. Korkea hakijan oikeuden todennäköisyyttä koskeva vaatimustaso on omiaan johtamaan siihen, että asianosaiset ryhtyvät käymään itse pääasiaa koskevaa riitaansa jo turvaamistoimi-asian yhteydessä. Oikeuden todennäköisyyttä koskevan vaatimustason asettamisesta huomattavan korkealle saattaa lisäksi aiheutua, ettei turvaamistoimi käytännössä tule lainkaan myönnettäväksi asioissa, jotka ovat oikeudellisesti tai tosiasiakysymyksiltään monimutkaisia.

Viimeksi mainitun osalta nimenomaan immateriaalioikeudellisiin asioihin liittyen on myös huomattava, että Suomen osalta on 1.1.1996 tullut voimaan Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteenä 1C oleva sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (ns. TRIPS-sopimus). Sen 41 artiklassa ja 50 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioille on nimittäin asetettu velvollisuus varmistaa, että oikeudenhaltijoilla on käytettävissään nopeat ja tehokkaat turvaamistoimenpiteet, joilla estetään teollis- tai tekijänoikeuden loukkaaminen.

Edellä mainittuun nähden perustellumpana onkin pidettävä sitä, että myös etukäteisnautintatilanteissa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin vaade-edellytyksen osalta riittävää on ratkaisujen KKO 1994:132 ja 1994:133 mukaisesti väitetyn oikeuden yksilöimisen lisäksi, ettei hakijan väittämää oikeutta voida pitää esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti selvästi perusteettomana, ja että edellä mainitut turvaamistoimen myöntämisen normaalia suuremmat vaatimukset etukäteisnautintatilanteissa otetaan huomioon 7 luvun 3 §:n 2 momentin niin sanotun intressipunnintasäännöksen kautta. Viimeksi mainitun seikan voidaan katsoa olevan myös sikäli luontevaa, että etukäteisnautinnan myöntämisestä aiheutuu hakijan vastapuolelle suurempi haitta kuin tätä vähäisemmästä turvaamistoimenpiteestä.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimen myöntäminen edellyttää lisäksi, että on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavalla estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä (niin sanottu vaaraedellytys). Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n soveltamiseen liittyneissä Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1994:132 ja 1994:133 hukkaamisvaaran on katsottu olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Huomioon ottaen, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa vaaraedellytyksen näyttökynnyksen osalta on käytetty samaa ilmaisua kuin luvun 1 §:ssä, ratkaisuissa KKO 1994:132 ja 1994:133 hukkaamisvaaran osalta lausutun voidaan katsoa soveltuvan myös vaaraedellytykseen kysymyksessä olevan 7 luvun 3 §:n mukaisen yleisluontoisen turvaamistoimen osalta.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee päättäessään pykälän 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa.

Hakemuksen perustaminen patentin nro 107903 loukkaukseen

Lähdettäessä ennakkopäätösten KKO 1994:132 ja 1994:133 mukaisesti siitä, että hakijan väittämän oikeuden todennäköisyyttä koskevan edellytyksen osalta riittävää käsillä olevassa tapauksessa on väitetyn oikeuden yksilöimisen lisäksi, ettei sitä esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti ole pidettävä selvästi perusteettomana, sanotun on katsottava merkitsevän lähinnä vaatimusta siitä, että hakijan väittämän oikeuden tulee olla riittävästi yksilöity, että hakemuksen perusteeksi vedotut tosiseikat eivät ole mahdottomia tai tunnetusti epätosia ja että hakijan väittämä oikeus ei saa olla sillä tavoin oikeudellisesti perusteeton, ettei sitä koskevaa vaatimusta voida hyväksyä yksipuolisella tuomiolla.

Langh Ship on kysymyksessä olevalta osin perustanut turvaamistoimihakemuksensa siihen, että kuljettaessaan laivoillaan terästä Torniosta Hollantiin Flinter ja Wijnne käyttävät aluksissaan Langh Shipin patentin tarkoittamaa keksintöä, jolloin ne syyllistyvät patentinloukkaukseen.

Patentti- ja rekisterihallitus on Flinterin ja Wijnnen väitteen johdosta päätöksellään 27.3.2003 kumonnut Langh Shipin patentin nro 107903, koska sen itsenäisissä patenttivaatimuksissa määritellyt keksinnöt eivät täyttäneet patenttilain 2§:n edellytyksiä sen vuoksi, että ne eivät olleet uusia eivätkä myöskään eronneet olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.

Sanottuun nähden Langh Shipin vaatimusta turvaamistoimen myöntämisestä väitettyyn patentinloukkaukseen perustettuna on pidettävä edellä tarkoitetulla tavalla oikeudellisesti perusteettomana. Langh Shipin ei siten ole katsottava saattaneen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että sillä olisi Flinteriä ja Wijnneä vastaan hakemuksessa kerrottua patenttiin perustuvaa oikeutta, joka voidaan vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla.

Hakemuksen perustaminen hyödyllisyysmallin nro 5127 loukkaukseen

Kuten edellä "hakemuksen perustaminen patentin nro 107903 loukkaukseen" -kohdassa on jo todettu, hakijan väittämän oikeuden todennäköisyyttä koskevan edellytyksen osalta riittävää käsillä olevassa tapauksessa on väitetyn oikeuden yksilöimisen lisäksi, ettei sitä esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti ole pidettävä selvästi perusteettomana. Tämä merkitsee, että hakijan väittämän oikeuden tulee olla riittävästi yksilöity, että hakemuksen perusteeksi vedotut tosiseikat eivät ole mahdottomia tai tunnetusti epätosia ja että hakijan väittämä oikeus ei saa olla sillä tavoin oikeudellisesti perusteeton, ettei sitä koskevaa vaatimusta voida hyväksyä yksipuolisella tuomiolla.

Langh Ship on kysymyksessä olevalta osin perustanut turvaamistoimihakemuksensa siihen, että kuljettaessaan laivoillaan terästä Torniosta Hollantiin Flinter ja Wijnne käyttävät aluksissaan Langh Shipin hyödyllisyysmallin tarkoittamaa keksintöä, jolloin ne syyllistyvät hyödyllisyysmallioikeuden loukkaukseen.

Patentti- ja rekisterihallitus on edellä kerrotuin tavoin 9.6.2003 tekemällään päätöksellä kumonnut Langh Shipin rekisteröidyn hyödyllisyysmallin nro 5127 osittain, mutta pysyttänyt sen voimassa Langh Shipin toimittamien täsmennettyjen suojavaatimusten mukaisena.

Flinter ja Wijnne ovat hakemuksen kiistämisen tueksi vedonneet ensiksikin siihen, että niiden teräksen kuljetuksessa käyttämät laivat eivät loukkaa rakenteeltaan Langh Shipin täsmennettyjen suojavaatimusten mukaisesti rekisteröityä hyödyllisyysmallia nro 5127. Toiseksi Flinter ja Wijnne ovat edellä kerrotuin tavoin vedonneet hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 4 §:n säännökseen ja katsoneet, että vaikka laivoissa käytettäisiin Langh Shipin hyödyllisyysmallin tarkoittamaa keksintöä, kysymyksessä ei ollut Langh Shipin väittämä hyödyllisyysmallioikeuden loukkaus. Tällaisten hyödyllisyysmallioikeuden loukkausta koskevassa asiassa tarkemmin tutkittavien perusteiden esittäminen ei kuitenkaan osoita hakijan väittämän oikeuden edellä kerrotun mukaista selvää perusteettomuutta.

Kuten edellä on todettu, oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisen vaaraedellytyksen on katsottava olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Huomioon ottaen, että Flinterin ja Wijnnen teräskuljetukset ovat alkaneet vuoden 2002 alusta ja jatkuvat edelleen, Langh Shipin väitettä vaaran käsillä olemisesta ei voida pitää edellä tarkoitetulla tavalla epätodennäköisenä.

Langh Shipin hakemuksen turvaamistoimen myöntämisestä voidaan siten katsoa täyttävän oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee päättäessään 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta kuitenkin kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa.

Asiassa esitetyn valossa Langh Shipin hakemuksessa vaaditun turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi mitä ilmeisimmin Flinterin ja Wijnnen kuljetusten keskeytymistä ja siten huomattavan taloudellisen vahingon aiheutumista Flinterille ja Wijnnelle paitsi suoranaisesti menetettyjen kuljetusmaksutulojen muodossa niin lisäksi myös keskeytymisestä mahdollisesti seuraavine vahingonkorvausvelvollisuuksineen Flinterin ja Wijnnen sopimuskumppaneihin nähden.

Toisaalta Langh Shipin kannalta arvioiden turvaamistoimen myöntämisestä ei vaikuttaisi olevan sille erityistä välitöntä hyötyä eikä turvaamistoimen myöntämättä jättämisestä myöskään erityistä vahinkoa. Turvaamistoimiratkaisulla ei ole minkäänlaista vaikutusta itse rekisteröidyn hyödyllisyysmallin voimassaoloon. Siitä, että hakemuksessa vaadittu turvaamistoimi myönnettäisiin, ei puolestaan seuraa, että Langh Ship automaattisesti pääsisi huolehtimaan Flinterin ja Wijnnen kuljetuksista.

Sanottuun nähden Korkein oikeus katsonee, että Langh Shipin hakemuksessa tarkoitetun turvaamistoimen myöntämisestä on katsottava aiheutuvan hakijan turvattavaan etuuteen nähden vastapuolille haittaa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomasti.

Edellä mainitun perusteella Korkein oikeus hylännee Langh Shipin turvaamistoimihakemuksen.

Oikeusneuvos Krogerus: Ratkaisun neljän ensimmäisen kappaleen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Sen jälkeen lausun seuraavasti:

Turvaamistoimen myöntämisen edellytyksistä

Vaaraedellytys

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimen myöntäminen edellyttää lisäksi, että on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavalla estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä (niin sanottu vaaraedellytys). Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n soveltamiseen liittyneissä Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 1994:132 ja 1994:133 hukkaamisvaaran on katsottu olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Huomioon ottaen, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa vaaraedellytyksen näyttökynnyksen osalta on käytetty samaa ilmaisua kuin luvun 1 §:ssä, ratkaisuissa KKO 1994:132 ja 1994:133 hukkaamisvaaran osalta lausutun voidaan katsoa soveltuvan myös vaaraedellytykseen kysymyksessä olevan 7 luvun 3 §:n mukaisen yleisluontoisen turvaamistoimen osalta.

Etujen ja haittojen punninta

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee päättäessään pykälän 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa.

Ratkaisun perustelujen jakson Hakemuksen perustaminen patentin nro 107903 loukkaukseen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Jakson Hakemuksen perustaminen hyödyllisyysmallin nro 5127 loukkaukseen kirjoitan seuraavasti.

Kuten edellä on todettu, Patentti- ja rekisterihallitus on 9.6.2003 tekemällään päätöksellä kumonnut Langh Shipin rekisteröidyn hyödyllisyysmallin nro 5127 osittain mutta pysyttänyt sen voimassa Langh Shipin toimittamien täsmennettyjen suojavaatimusten mukaisena.

Langh Ship on voimassa olevaan hyödyllisyysmalliin vedoten väittänyt, että kuljettaessaan laivoillaan terästä Torniosta Hollantiin Flinter ja Wijnne käyttävät aluksissaan Langh Shipin hyödyllisyysmallin nro 5127 tarkoittamaa keksintöä, jolloin ne syyllistyvät hyödyllisyysmallioikeuden loukkaukseen.

Flinter ja Wijnne ovat Langh Shipin hakemuksen kiistämisen tueksi vedonneet ensiksikin siihen, että niiden teräksen kuljetuksessa käyttämät laivat eivät loukkaa rakenteeltaan Langh Shipin täsmennettyjen suojavaatimusten mukaisesti rekisteröityä hyödyllisyysmallia nro 5127. Toiseksi Flinter ja Wijnne ovat vedonneet siihen, että vaikka laivoissa käytettäisiin Langh Shipin hyödyllisyysmallin tarkoittamaa keksintöä, kysymyksessä ei ollut Langh Shipin väittämä hyödyllisyysmallioikeuden loukkaus, koska hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 4 §:n nojalla keksintöä voidaan käyttää hyödyllisyysmallioikeuden estämättä ulkomaisessa aluksessa aluksen tarpeisiin, kun alus tilapäisesti, säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tulee Suomeen.

Turvaamistoimiasian käsittelyn summaarisuuden turvaaminen edellyttää, että vaade-edellytyksen täyttymistä harkittaessa ei kuulu tutkia, loukkaako Flinterin ja Wijnnen käyttämien laivojen rakenne hyödyllisyysmallioikeutta tai onko Flinterillä ja Wijnnellä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 4 §:n (verrattuna patenttilain 5 §:ään) mukainen oikeus käyttää keksintöä, vaan nämä seikat kuuluvat vasta pääasian yhteydessä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Näin ollen Langh Shipin hyödyllisyysmallioikeuden loukkauksen todennäköisyyttä arvioidaan muiden seikkojen perusteella eli lähtien hyödyllisyysmallioikeuden voimassaolosta ja sen jälkeen tarkastelemalla, onko seikkoja, jotka puhuvat oikeuden loukkaamisen puolesta tai sitä vastaan. Kun Langh Shipillä oleva hyödyllisyysmalli nro 5127 on pysytetty voimassa täsmennettyjen suojavaatimuksien mukaisena ja kun vastaan puhuvia seikkoja ei ole käsillä, Langh Shipin nyt voimassa olevan hyödyllisyysmallioikeuden loukkaaminen on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköistä.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisen vaaraedellytyksen voidaan katsoa olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Huomioon ottaen, että Flinterin ja Wijnnen teräskuljetukset ovat alkaneet vuoden 2002 alusta ja jatkuvat edelleen, Langh Shipin väitettä vaaran käsillä olemisesta ei voida pitää edellä tarkoitetulla tavalla epätodennäköisenä.

Langh Shipin hakemuksen turvaamistoimen myöntämisestä voidaan siten katsoa täyttävän oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee päättäessään 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta kuitenkin kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa.

Asiassa esitetyn valossa Langh Shipin hakemuksessa vaaditun turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi mitä ilmeisimmin Flinterin ja Wijnnen kuljetusten keskeytymistä ja siten huomattavan taloudellisen vahingon aiheutumista Flinterille ja Wijnnelle, paitsi suoranaisesti menetettyjen kuljetusmaksutulojen muodossa, niin lisäksi myös keskeytymisestä mahdollisesti seuraavine vahingonkorvausvelvollisuuksineen Flinterin ja Wijnnen sopimuskumppaneihin nähden.

Toisaalta turvaamistoimen myöntämisestä ei vaikuta olevan Langh Shipille erityistä välitöntä hyötyä eikä turvaamistoimen myöntämättä jättämisestä myöskään erityistä vahinkoa. Turvaamistoimiratkaisulla ei ole minkäänlaista vaikutusta itse rekisteröidyn hyödyllisyysmallin voimassaoloon. Siitä, että hakemuksessa vaadittu turvaamistoimi myönnettäisiin, ei puolestaan seuraa, että Langh Ship automaattisesti pääsisi huolehtimaan Flinterin ja Wijnnen kuljetuksista.

Sanottuun nähden katson, että Langh Shipin hakemuksessa tarkoitetun turvaamistoimen myöntämisestä aiheutuu hakijan turvattavaan etuuteen nähden vastapuolille haittaa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulle tavalla kohtuuttomasti. Turvaamistoimihakemukseen ei siten tule suostua.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.